torstai 12. maaliskuuta 2015

Vanha kastemekko

Vanha silkkinen kastemekko pääsi taas käyttöön suvun
nuorimmaisen pienen neitosen nimiäisjuhlassa.



Tätini Anelma ompeli kastemekon 50-luvulla pojalleen Juhanille
omasta hääpuvustaan, joka sekin oli hänen itsensä ompelema.


Anelman pojan, serkkuni Juhanin jälkeen tässä puvussa kastettiin minut

Mama äidinäidin sylissä
ja siskoni Sirpa
Maman vanhemmat ja pikkusisko
 sekä moni muu kymmenistä serkuistani
sekä myös Juhanin isän suvun puoleisista vauvoista.


Myös kaikki neljä tytärtämme on kastettu tässä kastemekossa.

Onnekseni tätini lahjoitti tämän tunnearvoltaan korvaamattoman
mekon ihan ikiomakseni 80-luvulla.






Luonnollisesti puku oli käytössä myös ensimmäisen lapsenlapsemme Miilan nimiäisjuhlassa.






Kastemekon historiasta kertovaan albumiin liimataan uusi kuva
mekon viimeisimmästä käyttäjästä suloisesta Mette-vauvasta.



Ja kaunis kastemekko jää arvostettuna aarteena odottamaan taas seuraavaa käyttäjäänsä.

2 kommenttia:

  1. Siis mikä kakku ! Marsipaanivauva oli aivan ihana ! Mutta niin on oikea vauvakin. Suloinen suukkosuu ja niin isänsä näköinen ! Ihanat kevään värit hiipineet Isolaan. Täällä samaa hommaa tekemässä...
    Terveisin Pirjo

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista Pirjo! Marsipaanivauva oli tosiaan ihan esikuvansa näköinen, niin suloinen! Ihanaa kun alkaa olla valoisaa; kiva vähän värittää kotia raikkaammaksi kesää odotellessa. Mukavaa viikonloppua toivotellen Päivi

    VastaaPoista

Kiitos vierailustasi Isolassa, viesti vieraskirjassa ilahduttaa!